Angelus-rukous
|
Monille katolisissakin maissa eläville kirkonkellojen soitto joka aamu-, keski- ja iltapäivä on tullut vain osaksi arkielämän ”äänikulissia”, ilman sen erityisempää sisältöä. Näille angeluskelloille on käynyt jotenkin samoin kuin kirkontorneille: monien mielestä ne ovat vain olemassa, eikä juurikaan muisteta, että ne on aikanaan rakennettu ”Jumalan huutomerkeiksi”.
Ilta- ja aamukellot
Angeluskellojen soitto palautuu varhaisemmassa muodossaan keskiaikaisen kaupunkiyhteisön iltakelloihin, jotka tiedottivat porttien sulkemisesta ja velvoittivat kaupunkilaisia huolellisesti sammuttamaan ulkosalla palavat tulet. Samalla tavoin aamukellot kertoivat kaupunginporttien avaamisesta ja uuden työpäivän alkamisesta. Caenin synodi teki kuitenkin 1061 päätöksen, jonka mukaan kaupungin iltakelloja tulee pitää päivittäisenä kehotuksena Herran rukouksen lausumiseen. Erityisesti pyhäaattoina iltakellot ovat muistuttaneet pyhärauhan alkamisesta.
Angeluskellojen soitto palautuu varhaisemmassa muodossaan keskiaikaisen kaupunkiyhteisön iltakelloihin, jotka tiedottivat porttien sulkemisesta ja velvoittivat kaupunkilaisia huolellisesti sammuttamaan ulkosalla palavat tulet. Samalla tavoin aamukellot kertoivat kaupunginporttien avaamisesta ja uuden työpäivän alkamisesta. Caenin synodi teki kuitenkin 1061 päätöksen, jonka mukaan kaupungin iltakelloja tulee pitää päivittäisenä kehotuksena Herran rukouksen lausumiseen. Erityisesti pyhäaattoina iltakellot ovat muistuttaneet pyhärauhan alkamisesta.
Jo 900-luvulla oli benediktiiniyhteisöissä illalla kompletoriumin jälkeen läpätty vielä kerran kirkonkelloa, jotta jo levolle menneet veljet muistaisivat lausua illan viimeisen rukouksensa. Italialaiset fransiskaanit alkoivat 1200-luvulla liittää liturgiseen iltarukoukseen kutsuvaan kellojensoittoon ajatuksne suojeluksen pyytämisestä Jumalan äidiltä. Fransiskaanien Venetsian-provinssin kapituli velvoitti 1295 kaikki alueensa luostarit läppäämään kellojaan kolme kertaa joka ilta Marian kunniaksi. Kellojen äänen kuullessaan kaikkien veljien tuli polvistua ja lausua kolme kertaa Terve Maria –rukous.
Tämä fransiskaanien uusi iltakellojen soittotapa levisi ällistyttävän nopeasti muidenkin käyttöön. Jo runsaan kymmenen vuoden kuluttua se tavataan niin Saksasta, Unkarista, Espanjasta, Ranskasta kuin Englannista – varmaankin paikallisten fransiskaanien ansiosta. Vuonna 1317 paavi Johannes XXII vahvisti Augsburgin hiippakuntaa varten anesäännön, joka liitti iltakellojen aikaan lausuttuun Enkelin tervehdykseen taivaallisia ansioita. Samainen Avignonissa asunut paavi määräsi 1327 tietyt Rooman kirkot soittamaan iltakelloja, ja hän suositteli myös roomalaisille Terve Maria –rukousta soiton aikana.
Italian Parmassa tiedetään 1317 ensi kertaa soitetun aamukelloja nimenomaan rukoukseen kehottavina. Aamu- ja iltakellokäytäntö levisi sitten seuraavien vuosikymmenten aikana käytännöllisesti katsoen koko Eurooppaan. Mitään täsmällisiä määräyksiä tai ohjeita kellonsoittoon liittyvistä rukouksista ei ollut olemassa, mutta ajan lähteet kertovat silti, varsin yhdenmukaisesti siitä, että aamuin ja illoin ihmiset kellojen äänen kuullessaan polvistuivat ja lausuivat kolme kertaa Enkelin tervehdyksen.
Keskipäivän kellot
Keskipäivän angeluskelloille ei ole osoitettavissa mitään maalliseen elämänmenoon liittyvää alkujuurta. Prahan synodi päätti 1386, että kaupungin kirkkojen on soitettava kellojaan puolenpäivän aikaan perjantaisin Kristuksen kärsimysten muistoksi, uskon uudistumisen ja ajallisen rauhan puolesta. Ajatus ei sinänsä ollut uusi – samat rukousaiheet oli moniaalla muualla liitetty iltakelloihin – mutta ajankohta oli uusi valinta.
Keskipäivän angeluskelloille ei ole osoitettavissa mitään maalliseen elämänmenoon liittyvää alkujuurta. Prahan synodi päätti 1386, että kaupungin kirkkojen on soitettava kellojaan puolenpäivän aikaan perjantaisin Kristuksen kärsimysten muistoksi, uskon uudistumisen ja ajallisen rauhan puolesta. Ajatus ei sinänsä ollut uusi – samat rukousaiheet oli moniaalla muualla liitetty iltakelloihin – mutta ajankohta oli uusi valinta.
Paikallisesta perjantaitavasta tuli yleiskirkollinen ja jokapäiväinen, kun paavi Calixtus III 1456 velvoitti koko kristikunnan joka keskipäivä pyytämään Jumalan suojelusta turkkilaisten hyökkäyksen torjumiseksi. Turkkilaisvaaran väistyessä keskipäivän rukous ja kellojensoitto vähitellen laimenivat, vaikka vielä 1500-luvullakin Saksan valtiopäivät yritti elvyttää ”turkkilaiskellojen” soittoa.
Jotakin tästä tavasta oli kuitenkin jäänyt itämään, ja ajan myötä keskipäivänkin kellojensoitto liittyi neitsyt Marian kunnioitukseen. Vanhin tallella oleva tämänsisältöinen tieto – joka muuten on kaikkein varhaisin tiedossa oleva tapaus angeluskellojen soittamisesta kolmesti päivässä – on peräisin Ranskasta, 1460-luvun Le Puy-en-Velaysta.
Angelus-rukous
Jo 1400-luvun lopun Englannissa oli etsitty sopivia muotoja angeluskellojen yhteydessä lausuttavan kolmen Enkelin tervehdyksen ”kehystämiseksi” erilaisin antifonein. Nykyäänkin käytössä olevat vuorolauseet putkahtavat esiin Venetsiassa 1560 painetusta katekismuksesta, joka liittää niihin paavi Paavali III:n myöntämän aneen. Paavi Pius V otti ne mukaan 1571 julkaisemaansa pieneen Maria-rukouskirjaan. Aivan 1500-luvun lopulta on sitten peräisin Terve Maria –rukouksia seuraava vuorolause ja rukous.
Jo 1400-luvun lopun Englannissa oli etsitty sopivia muotoja angeluskellojen yhteydessä lausuttavan kolmen Enkelin tervehdyksen ”kehystämiseksi” erilaisin antifonein. Nykyäänkin käytössä olevat vuorolauseet putkahtavat esiin Venetsiassa 1560 painetusta katekismuksesta, joka liittää niihin paavi Paavali III:n myöntämän aneen. Paavi Pius V otti ne mukaan 1571 julkaisemaansa pieneen Maria-rukouskirjaan. Aivan 1500-luvun lopulta on sitten peräisin Terve Maria –rukouksia seuraava vuorolause ja rukous.
Angelus-rukouksen muodon vähittäisen yhdenmukaistumisen myötä levisi myös käyttöön ajatus, jonka mukaan aamun Angelus-rukouksen yhteydessä muistellaan erityisesti Jeesuksen ylösnousemusta, keskipäivällä hänen kärsimystään ja illalla hänen ihmiseksi syntymäänsä. Näin Angelus-rukous sai selkeän kristologisen ulottuvuuden, jonka loppurukous kauniisti nivoo yhteen.
Angelusrukouksen kehityksen päätepiste on paavi Benedictus XIII:n apostolinen kirje 1724, jossa vahvistetaan rukouksen nykyinen muoto, määrätään sen suorittamistapa ja liitetään se vastaavaan aneeseen. Mitään velvollisuutta ei kuitenkaan ole koskaan liitetty tähän rukoukseen, vaan se on aina säilyttänyt vapaaehtoisen luonteensa. Oman vuosisatamme paavit, erityisesti Paavali VI ja Johannes Paavali II, ovat kumpikin painokkaasti suositelleet angelusrukousta uskovien käyttöön ja he ovat itsekin esimerkillään siihen kannustaneet: nykyäänkin paavi rukoilee juuri tämän rukouksen yhdessä Pietarinkirkon aukiolle kokoontuvien uskovien kanssa sunnuntai- ja pyhäpäivisin.
Angelusrukouksen kehityksen päätepiste on paavi Benedictus XIII:n apostolinen kirje 1724, jossa vahvistetaan rukouksen nykyinen muoto, määrätään sen suorittamistapa ja liitetään se vastaavaan aneeseen. Mitään velvollisuutta ei kuitenkaan ole koskaan liitetty tähän rukoukseen, vaan se on aina säilyttänyt vapaaehtoisen luonteensa. Oman vuosisatamme paavit, erityisesti Paavali VI ja Johannes Paavali II, ovat kumpikin painokkaasti suositelleet angelusrukousta uskovien käyttöön ja he ovat itsekin esimerkillään siihen kannustaneet: nykyäänkin paavi rukoilee juuri tämän rukouksen yhdessä Pietarinkirkon aukiolle kokoontuvien uskovien kanssa sunnuntai- ja pyhäpäivisin.
Angelus – Herran enkeli
E: Herran enkeli toi sanoman Marialle, V: ja hän tuli raskaaksi Pyhästä Hengestä. Terve, Maria, armoitettu, Herra sinun kanssasi, siunattu sinä naisten joukossa ja siunattu kohtusi hedelmä, Jeesus. Pyhä Maria, Jumalanäiti, rukoile meidän syntisten puolesta nyt ja kuolemamme hetkenä. Aamen E: Maria sanoi: Katso, minä olen Herran palvelijatar. V: Tapahtukoon minulle sanasi mukaan. Terve, Maria – E: Ja Sana tuli lihaksi V: ja asui meidän keskellämme. Terve, Maria – E: Rukoile puolestamme, pyhä Jumalansynnyttäjä, V: että me Kristuksen lupausten arvoisiksi tulisimme. E: Rukoilkaamme. Kaikkivaltias Jumala, vuodata armosi sydämeemme, että me, joille enkeli on antanut tiedoksi Poikasi Kristuksen ihmiseksi tulemisen, pääsisimme hänen kärsimisensä ja ristinsä kautta ylösnousemuksen kirkkauteen. Tätä pyydämme saman Kristuksen, Herramme, kautta. V: Aamen. |